Harmittaa olla näin negatiivinen koko ajan. Oikeasti olen ihan iloinen ja hyväntuulinen suurimmaksi osaksi. Johan se luki abikroniikassakin silloin joskus: "Jos olet masentunut, asioiden täytyy olla todella huonosti". Näin mä haluaisin, että musta ajatellaan!
Ja jos Se Yks nyt ei suvaitse vastata, niin... There's plenty of fish in the sea... Andere Mütter haben auch schöne Söhne... Ja niin edelleen. Eihän se nyt hyvänen aika sentään ole maailman ainoa mies. Vaikka onkin aika ihana.
Saahan sitä aina haaveilla paremmasta elämästä. Haaveilen omasta pienestä perheestä. Olis kiva mies, joka kohtelis mua hyvin, jonka kanssa seksi sujuis ja muutenkin oltais samalla aaltopituudella. Sitten meillä olis kiva koti, sellainen tilava, hyvällä maulla sisustettu, ja se tuntuis omalta kodilta. Sinne olis aina mukava tulla. Siellä päivystäis koira, ehkä noutaja. Koiralla olis mahdollisuus olla pihalla vapaana ja hyvät lenkkipolut olis kodin lähellä. Viikonloppuisin me ulkoiltais koiran kanssa ja tehtäis pitkiä lenkkejä metsässä. Sitten illalla saunottais ja syötäis makoisaa iltapalaa. Mentäis nukkumaan väsyneinä mutta tyytyväisinä.
Ehkä meillä olis jossain vaiheessa myös lapsia. Pari-kolme suloista palleroa, jotka nauttis myös elämästä. Ne tois meidän elämään sisältöä. Oltais onnellinen perhe.
Tällasesta mä haaveilen. Ei kuulosta mun mielestä mahdottomalta toteuttaa. Jos vaan löytyis lapsille isä!