Niin, se kirjoitti eilen ja pyysi puhelinnumeroani. Vastasin sille tänään ja annoin myös numeroni. Mutta eipä ole kuulunut mitään. No, ehkäpä se ei ole niin riippuvainen sähköpostista kuin mä. Mähän luen meilit monta kertaa päivässä. Hullua!
Toivon niin paljon että tästä vois tulla jotain. Samalla pelkään, että kuvittelen liikoja ja että ei tästä kuitenkaan mitään tuu. Elämässä asiat ei yleensä mene niin kuin on suunnitellut, vaan just toisella tavalla. Mutta asioilla on kuitenkin tapana järjestyä. Ei vaan huvittais menettää kaikkea uskoa elämään ja itseensä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että yrittänyttä ei laiteta. Jos tästä tulee paskaa käteen, niin eipähän tartte sitten ainakaan jossitella. Pahinta on mun mielestä katua niitä asioita, joita ei ole tehnyt.