Tuntuu vähän hassulta, että mitä mä oikein märisen. Enhän mä tavallaan ole menettänyt mitään, on vaan jäänyt saamatta sellaista, mitä olisin halunnut saada. Panin itseni likoon, oikein heittäydyin haaveiluun ja unelmointiin. Ja sitten käy näin. Ei tapahdu mitään, kaikki latistuu.
Tottakai olen kiukkuinen. Harmittaa vietävästi. Olisin todella halunnut tutustua siihen, koska se vaikuttaa niin täydelliselle. Kaikki mitä tiedän siitä, on pelkkää hyvää. Pakkohan siinä on muutakin olla, ja siitä olisin halunnut ottaa selvää. Elämä ei vaan mennyt niin. Täytyy koittaa keksiä jotain muuta, joku muu. Kai tässä hetki menee, ennen kuin taas jaksan samalla innolla ajatella jotain toista, mutta varmasti se on mahdollista. Ehkä en kuitenkaan enää uskalla tehdä näin räikeää aloitetta. Tästä jäi vähän paha maku suuhun. Mutta varmasti jotain muuta keksin taas.
Kokka kohti elämää taas!

Jos vain jaksaisinkin ajatella näin positiivisesti koko ajan.