Oon ihan pöljä kun koko ajan ajattelen sitä yhtä. Mä lietson itselleni
kaikkia ihastuksia, käyn koko ajan kattomassa olisko se kirjoittanut
mitään. Mä vaan niin kovasti toivon, että siitä vois tulla jotain.
Kauheeta kun mä olen hullu! Mitä mä oikein hommaan? Mä en tiedä siitä
tyypistä paljon mitään, ja olisin jo ihan valmis suhteeseen?!
Se vastas kuitenkin! Tekis hulluna mieli laittaa sille oikein
sähköpostia, mut en mä uskalla. Oon ihan chicken tällasissa asioissa.
Sit jos se luuleekin mua joksikin toiseksi ja onkin ihan pettynyt kun
mä oonkin vaan mä. Laitoin sille uuden viestin nimettömänä. Saa nähdä
vastaako se enää. Mä luulen kyllä, ettei tällanen johda mihinkään,
koska elämä ei vaan mee niin. Mun pitäis vaan hyväksyä se, että mä oon
nyt yksin eikä olla koko ajan niin kauheena haku päällä. ETSIVÄ EI
LÖYDÄ! Niin se vaan on elämässä.
Kyllä mä olisin jo valmis
tapaamaan elämäni miehen. Odotan vaan ja odotan. Mut mitään ei tapahdu.
No, ei kai kukaan tule mua kotoa hakemaan, en mä sellasta
kuvittelekaan. Mut ehkä joskus vielä onni ja rakkaus vois yhdessä osua
mun tielle vielä. Ehkä joskus.
torstai, 13. heinäkuu 2006
Kommentit