Oon ihan pöljä kun koko ajan ajattelen sitä yhtä. Mä lietson itselleni kaikkia ihastuksia, käyn koko ajan kattomassa olisko se kirjoittanut mitään. Mä vaan niin kovasti toivon, että siitä vois tulla jotain. Kauheeta kun mä olen hullu! Mitä mä oikein hommaan? Mä en tiedä siitä tyypistä paljon mitään, ja olisin jo ihan valmis suhteeseen?!
Se vastas kuitenkin! Tekis hulluna mieli laittaa sille oikein sähköpostia, mut en mä uskalla. Oon ihan chicken tällasissa asioissa. Sit jos se luuleekin mua joksikin toiseksi ja onkin ihan pettynyt kun mä oonkin vaan mä. Laitoin sille uuden viestin nimettömänä. Saa nähdä vastaako se enää. Mä luulen kyllä, ettei tällanen johda mihinkään, koska elämä ei vaan mee niin. Mun pitäis vaan hyväksyä se, että mä oon nyt yksin eikä olla koko ajan niin kauheena haku päällä. ETSIVÄ EI LÖYDÄ! Niin se vaan on elämässä.
Kyllä mä olisin jo valmis tapaamaan elämäni miehen. Odotan vaan ja odotan. Mut mitään ei tapahdu. No, ei kai kukaan tule mua kotoa hakemaan, en mä sellasta kuvittelekaan. Mut ehkä joskus vielä onni ja rakkaus vois yhdessä osua mun tielle vielä. Ehkä joskus.