Tunteet menee ihan ylös ja alas. Välillä on sellanen olo, että kyllä
tästä vielä jotain tulee. Kyllä se varmaan vastaa pian ja varmaan se on
ihan mukava ja me eletään onnellisina elämämme loppuun asti.
Sitten iskee todellisuus: Ei se mitään vastaa. Ja vaikka vastaiskin,
niin eihän se välttämättä välitä musta ollenkaan. Ja välttämättä se ei
ole munkaan mielestä niin ihana kuin mä nyt kuvittelen. Ei kaikki
oikeesti voi mennä näin "helposti", että mä muka tosta noin vaan
hommaan itselleni miehen. Elämä ei oikeesti mee niin!
Kuitenkin, jos se vaikka vastais ja jos me vaikka nähtäis, niin se olis
noloa, ja mä en pystyis olemaan rentona. Sit se heti sais musta ihan
väärän kuvan. Ja ehkä kaikki päättyis ennen kuin se ehtis alkaakaan.
Tai ehkä niin on jo käynyt! Ehkä se ei todellakaan enää aio vastata.
Kiukuttaa suunnattomasti tää epätietoisuus!! Miten mä voisin saada
tietää? Mä en kyllä sille mitään viestiä ala enää laittamaan, vaikka
mulla onkin sen numero. Se olis ihan liian läpinäkyvää ja epätoivoista.
Yksi aloite per mies riittää mulle. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei
voi mitään. Ehkä mä sitten kelpaan joskus jollekin toiselle. Kun en mä
oikeesti ole mikään kauhea hirviö! Satavarmana kelpaan jollekin.
Harmittaa vaan jos en voi kelvata sille, joka kelpais mulle. Mut ehkä
tää ei nyt vaan ole se mun juttu. Tätä ei ollut tarkoitettu.
perjantai, 21. heinäkuu 2006
Kommentit