Oon ollut pitkään sellainen aivoton pintaliitäjä ja oon ollut ihan tyytyväinen olotilaani. Nyt tää yks pakottaa mut ajattelemaan muutakin kuin itseäni ja omaa pientä maailmaani. Olen jopa joutunut perustelemaan ajatuksiani! Tavallaan hyvä, koska onhan se hyvä pureskella tietoa eikä vaan ottaa kaikkea vastaan passiivisesti. Mutta en millään jaksais alkaa parantamaan koko maailmaa, koska siihen ei kukaan pysty. Tekis mieli vaan paeta peiton alle kaikkea pahaa ja odottaa, että koska maailma muuttuu taas hyväksi. Ei se kuitenkaan tietenkään mene niin. Alkaa olla ihan hullua tämä touhu: terroristit sekoittaa pakkaa ja ns. "hyvät" joutuu kärsimään. Ei tietenkään kaikki ole hyvää, mikä on länsimaista, mutta omalta kantiltani katsottuna haluan suomalaisena kuvitella olevani hyvien puolella.
Miks mun pitääkin nyt alkaa ottamaan kantaa poliittisiin asioihin? Se yks sai mut ajattelemaan. Rupesin pohtimaan omaa kantaani ja vertaamaan sitä sen päinvastaiseen ajatusmaailmaan. En ole koskaan voinut kuvitella olevani rasisti tai ennakkoluuloinen, mutta tottahan se on, että aina on olemassa jotain, minkä pohjalle mielipiteensä perustaa. Silti mun mielestä sotaa pakenevat ihmiset pitää ottaa vastaan. Ei me voida vaan sanoa, että koittakaa pärjätä siellä. Ei se mitään jos teidän isät tapetaan ja äidit raiskataan. Ei se mitään jos lapset eivät saa koskaan elää normaalia elämää. Miten me voitais olla niin väliinpitämättömiä?!
Toisaalta, ei tietenkään ole oikein, että ulkomaalaiset (ihan mistä päin maailmaa tahansa) tulevat tänne rikkomaan meidän sääntöjä ja lakeja. Sopeutuminen ei kuitenkaan helpotu yhtään, mitä enemmän täällä on samasta maasta olevia. Tottakai ne hakeutuvat toistensa seuraan eivätkä kotiudu suomalaiseen kulttuuriin.
Ei tätä voi selittää eikä ymmärtää. Liian monisyinen asia puitavaksi yksinään.
Mutta sai se mut ajattelemaan. Että jotain hyvää kai siinäkin.