Tää on yhtä tuskaa! Samalla aikaa suloista ja kivuliasta! Toisaalta olen hirmu onnellinen, että eilen meni niin hyvin. Oli tosi mukavaa ja mutkatonta, kuin oltaisiin vanhoja tuttuja. Ei ollenkaan vaivautunutta, ei yhtään vaikeaa.
Toisaalta jänskättää nyt että mitä jos sen mielestä mä olenkin vain kiva kaveri. Jos se ei haluakaan nähdä mua enää. Tai vaikka vaan kaverina. Se kyllä tietää, että mä olen kiinnostunut siitä romanttisessa mielessä, mut mä en tiedä mitä se haluaa. Tuskaa!
Eilen oli kyllä sen verran kivaa, että luulisin et se haluais nähdä vielä. Mutta kun se ei sanonut sitä! No, enpä mäkään tainnut sitä hirveän selkeästi tuoda esille. Molemmat ehkä on aika epävarmoja. Ärsyttävää!
Voispa vaan kirjoittaa sille ja kertoa kaiken tän. Että haluan haluan haluan!