Voihan sitä elämää näinkin elää: mesessä taas koko maailma. Eilen olin ensin tunnin puhelimessa kavereiden kanssa ja sitten mesessä pari tuntia. Ei ole niin yksinäinen olo, kun voi jutella jonkun kanssa. Tottakai se yks oli kans mesessä. Eipä taas tullut mentyä ajoissa nukkumaan, vaan piti ehdoin tahdoin väitellä kaiken maailman asioista. Ja aamulla väsytti!
En tiedä mitä ajatella. Se on ihan kiva ja kaikkea, mutta hiukan silti huolettaa. En mä voi olla näin helppo! Ja kun mä oikeasti ansaitsen paljon parempaa,  mä tiedän sen.
Ja jos mä nyt hengaan sen kanssa, niin en ehkä huomaa jotain muuta tosi ihanaa. Vaikka elämäni miestä. Sehän olis katastrofi. Ihan kuin niitä miehiä olis jonossa tossa mun oven ulkopuolella. Hah!