Voihan sitä elämää näinkin elää: mesessä taas koko maailma. Eilen olin
ensin tunnin puhelimessa kavereiden kanssa ja sitten mesessä pari
tuntia. Ei ole niin yksinäinen olo, kun voi jutella jonkun kanssa.
Tottakai se yks oli kans mesessä. Eipä taas tullut mentyä ajoissa
nukkumaan, vaan piti ehdoin tahdoin väitellä kaiken maailman asioista.
Ja aamulla väsytti!
En tiedä mitä ajatella. Se on ihan kiva ja kaikkea, mutta hiukan silti
huolettaa. En mä voi olla näin helppo! Ja kun mä oikeasti ansaitsen
paljon parempaa, mä tiedän sen.
Ja jos mä nyt hengaan sen kanssa, niin en ehkä huomaa jotain muuta tosi
ihanaa. Vaikka elämäni miestä. Sehän olis katastrofi. Ihan kuin niitä
miehiä olis jonossa tossa mun oven ulkopuolella. Hah!
tiistai, 29. elokuu 2006
Kommentit