Ei tuu mitään. Ei jaksais enää olla yksin. Eksä se meni ja pätkäytti
kihloihin. En olis uskonut vielä vaikka kolme kuukautta sitten.
Ihmetyttää hiukan.
Miten aina tuntuu, että sillä menee paremmin kuin mulla, vaikka
oikeesti tiedän ettei se niin ole. Se edelleen soittelee mulle niitä
sen masis-puheluita. En jaksais kuunnella. Sais puhua sen kihlattunsa
kanssa, mutta ei se kuulemma voi. Se taas osoittaa mun mielestä sen,
että se suhde ei oo ihan hyvällä pohjalla. Vaikka ei tietysti sais
maalailla piruja seinille. Toivon kuitenkin vilpittömästi, että ne on
onnellisia yhdessä.
Kun kysyin siltä koska häät on, niin se vaan
naureskeli. En tiedä tarkoittiko se, että "Hehheh, ei kai me nyt vielä
olla kirkkoa varattu" vai "Hehheh, en kai mä nyt sulle kerro". Joka
tapauksessa harmittaa, että en itse ole vielä päässyt puusta pitkälle.
Olin mä kyllä aika rohkea kun kirjoitin sille ihanalle, mutta eipä
sekään mihinkään johtanut. Pitää näköjään antaa asioiden edetä omalla
painollaan, ei kohtaloa voi kuitenkaan muuttaa.
Ikkunani alla on näköjään joku tietyömaa. Tosi kivaa kolinaa kuuluu sieltä. Kai ne yöksi lopettaa.
tiistai, 1. elokuu 2006
Kommentit