Jotenkin hauskaa olla ihastunut, ja varsinkin kun saa vastakaikua. Mietiskelinkin tässä yhtenä päivänä, että en ole varmaan koskaan ollut "oikeasti" ihastunut, niin että ihastuksen kohde ei olisi myös ollut kiinnostunut minusta. Nytkin tuntuu, että syy miksi roikun tässä miehessä vaikka tiedän, että ei pitäisi, on se, että tiedän hänen olevan ihastunut muhun.

Tämä mies ei todellakaan ole elämäni mies, ainakaan juttujensa perusteella. Siinä on kyllä tosi paljon sellaista, mikä kiinnostaa ja on todella kiehtovaa, mutta en voisi kuvitella meitä yhdessä esim. viiden vuoden päästä, en todellakaan!

Ajattelin kuitenkin nauttia tästä hetkestä ja tästä tunteesta, huomisesta välittämättä. Kerrankin. Yleensä olen laskelmoiva ja järkeilevä, mutta nyt en aio olla. Kerrankin!