Olen vihainen itselleni kun annan tunteen viedä mua tälleen. Tästä ei
seuraa muuta kuin pahaa. Näpit palaa ja käy huonosti. Paskaa tulee taas
niskaan, ihan varmasti. Ennemmin tai myöhemmin. En mä uskalla nauttia
hetkestä, kun kulman takana vaanii paskakasa. Ja se tulee mun niskaan,
ihan satavarmasti. Sitten oon ihan rikki. Pelottavaa paljastaa tunteet,
oikeesti on. Oon niin heikko... Vaikka onhan sekin sanonut, että se on
muhun ihastunut. Ei sitä silti tiedä onko se tosissaan. Mistä sen
tietää vaikka se vedättäis mua ihan kympillä. Jos se vaan ajattelee,
että täältä saa helposti pildeä. Ärsyttää kun siinä on niin paljon
sellasta mistä en tiedä mitään. Toisaalta se on kiehtovaa, mut
toisaalta se vaikeuttaa kaikkea. En mä voi luottaa siihen, kun en tiedä
millanen se on.
Pitäis vaan ajatella, että tää on hauskanpitoa. Välillä vaan tuntuu,
että tykkään siitä ihan liikaa. Niin paljon, että haluaisin sen
omakseni - vikoineen päivineen. Ja samalla tajuan kuinka tyhmää se ois!
Ihan sairasta...
lauantai, 30. syyskuu 2006
Kommentit