torstai, 21. syyskuu 2006
Yksinäisyyden karkoitusta
Ei ole kivaa olla yksin. Välillä mietin, että ollaankohan me sen yhden
kanssa vain kaksi yksinäistä, jotka ovat "löytäneet toisensa". Että
onkohan tää vain yksinäisyyden karkoitusta, ei mitään oikeaa
ihastumista tai muutakaan sen kummempaa. On vaan niin kiva olla toisen
ihmisen lähellä ja tuntea kosketus iholla. On kiva että on joku kenen
kanssa jutella, lähetellä tekstiviestejä ja joku ketä ajatella töissä
kun on pitkä päivä. Ehkä tämä ei ole sen kummempaa. Ei ainakaan oikeaa
rakkautta, koska kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Tuntuu, että
liekki vaan roihahti! Ja se taisi olla molemminpuolista. Ehkä me
tosiaan ollaan vaan kaksi yksinäistä...
Kommentit