Ei ole kivaa olla yksin. Välillä mietin, että ollaankohan me sen yhden kanssa vain kaksi yksinäistä, jotka ovat "löytäneet toisensa". Että onkohan tää vain yksinäisyyden karkoitusta, ei mitään oikeaa ihastumista tai muutakaan sen kummempaa. On vaan niin kiva olla toisen ihmisen lähellä ja tuntea kosketus iholla. On kiva että on joku kenen kanssa jutella, lähetellä tekstiviestejä ja joku ketä ajatella töissä kun on pitkä päivä. Ehkä tämä ei ole sen kummempaa. Ei ainakaan oikeaa rakkautta, koska kaikki on tapahtunut niin nopeasti. Tuntuu, että liekki vaan roihahti! Ja se taisi olla molemminpuolista. Ehkä me tosiaan ollaan vaan kaksi yksinäistä...