Mitä mitä? Olen ihan pihalla. Miten musta alkaa tuntua, että mä taidan sittenkin kyllästyä ensin??? Mä en voi käsittää. Jotenkin on vaan sellanen olo, että ehkä tää ei oo se Suuri Rakkaus kuitenkaan. Jos en saisi hellyyttä joka päivä runsain mitoin, niin en varmaan jaksaisikaan enää tätä pelleilyä. Musta vaan tuntuu välillä, että se ei ota mua tosissaan. Ja eilen kun puoliksi leikilläni kysyin siltä onko se pleieri, niin ei se kieltänyt! Ei se nyt välttämättä tarkoita sitä, että se olis, mutta kuitenkin.
Eniten mua ärsyttää se, että mä en tiedä sen elämästä paljoakaan. Pitäis varmaan kysellä enemmän, mutta musta tuntuu, että en halua tunkeilla. Mutta ehkäpä se ajattelee, että mua ei kiinnosta ja siksi se ei puhu mitään. Tekis mieli kysyä esim. sen kavereista, entisistä suhteista jne. mutta en kehtaa. Se on kuitenkin kysynyt multa, eikä se musta mitenkään tunkeilevaa ollut. Kai mäkin voisin alkaa kysellä. Jos se ei halua kertoa, niin varmaan se sitten sanoo sen.
Toisaalta, jotenkin pelottaa se, että mitä sitten saan tietää kun kysyn... Jos se vaikka sanookin, että se vielä rakastaa sen entistä tyttöystävää...