No vastas se lopulta. Ja soittikin, pitkän puhelun. Söpöiltiin
puhelimessa. Harmi kun ei voida nähdä niin usein. Nytkin vasta
sunnuntaina. Tylsää, tylsää, tylsää. No, ehkäpä mä nyt saan tehtyä
muita hommia jotka on jäänyt rästiin kaiken söpöilyn lomassa.
Puhuin ystävän kanssa niistä miehen ajatuksista ja siitä, että ne
ahdistaa mua. Mutta tultiin yhdessä siihen tulokseen, että jos me ei
niistä puhuta ja jos se ei kovin pahasti ala häiritä, niin ei siinä
sitten mitään. Jos on enemmän kivaa kuin tyhmää, niin ei kannata vielä
heittää hanskoja tiskiin.
Ja ei mies mulle sen ajatuksia koskaan
tyrkytä. Mun on vaan välillä vaikea keskustella sen kanssa, kun en voi
heittää vasta-argumentteja. Miten siinä sitten voi koittaa vakuutella
että olen eri mieltä, jos ei ole mitään sanottavaa.
Summa summarum: kivaa on edelleen. Mies on ihana, mä olen ihana ja kaikki on ihanaa.
perjantai, 27. lokakuu 2006
Kommentit