Taas harmittaa. Miksi miehen pitää olla poliittisesti epäkorrekti? Miksi, oi miksi?!
Jos se olis vaan ihan tavallinen jamppa-perusjätkä. Olis elämä helpompaa. Mä en jotenkin vaan jaksa tota politiikkaa, se ei mahdu mun päähän.
No, ehkä mä vielä joku päivä löydän sen oikean. Ja voinhan mä sen aikaa hengata vaikka tän epäkorrektin miehen kanssa. Pelkään vaan, että jään koukkuun siihen... Se on jollain kierolla tavalla kuitenkin niin ihana. Se osaa hommansa ja tietää miten mut saa hymyilemään. Oikeestaan sen ei tartte kuin olla olemassa, niin mua hymyilyttää... :) Pelkkä ajatuskin minusta sen kainalossa... Meistä yhdessä ihan lähekkäin...
Ihan tyhmää. Mä en jaksa taistella, haluaisin vaan olla jonkun ihan tavallisen kanssa, viettää ihan tavallista elämää. Mies on niin epätavallinen, kaikessa! Se on niin itsenäinen, niin oman tiensä kulkija, sitä ei kosketa mikään eikä kukaan. Se pystyy olemaan niin viileä.
Samaan aikaan musta tuntuu, että olen koskettanut sitä ihan oikeasti. Taitaa se ihan oikeasti tykätä musta, ehkä sekin kaipaa hellyyttä ja jotain pehmeyttä elämäänsä. Ja ehkä mä voin olla se pehmeä.
Tää on ihan kamala tilanne: mä haluan ja en halua samalla aikaa!
Luotan siihen, että tilanne ratkeaa itsestään, ilman suuria ponnisteluja. Kyllä tää loppuu sitten kun on sen aika. Viimeistään kuolema meidät erottaa. Siihen me ei taideta kuitenkaan pystyä. Tai mies ei pysty ja minä en halua.