Kaipaan kesää. Silloin oli valoisaa ja kivaa. Olin paljon enemmän
ulkona, hoidin ihmissuhteita, liikuin koiran kanssa metsissä vielä
iltamyöhään. Silloin oli myös helpompaa miehen suhteen, koska en
oikeastaan tuntenut sitä, mulla oli vaan haaveeni. Nyt kaikki on totta,
ja todellisuus ei vastannutkaan unelmia. Kaikki ei ehkä mennytkään ihan
putkeen.
Onhan niitä tosin muitakin mukavan olosia miehiä. Esim. harrastuksessa
on yksi ihan kiva. Olen vähän nettivakoillut sitä, googlettanut ja
tutkinut koulukaverit.comia. Sain sen käsityksen, että se on naimisissa
ja kahden lapsen isä...? Mutta harrastuksessa se kuitenkin on tosi
mukava mulle... No, ehkäpä se tosiaan on vaan tosi mukava, ei sen
enempää.
Sitten työpaikalla on niitä kivoja nuoria miehiä. Yksikin on sellainen
lutunen, suloinen. Sillä on kiva hymy ja se aina tervehtii mua, vaikka
ei me oikeastaan tunneta. Ehkä me tutustutaan firman pikkujouluissa?
Tai sitten ei. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus heittää eteen.
Nyt ainakin mies ahdistaa sen verran, että en tiedä mitä sen kanssa
tekis. Ehkä tää ahdistus johtuu siitä, että ei olla nähty vähään aikaan
ja olen saanut etäisyyttä tähän asiaan. Näen sen eri valossa. Näen
muutakin kuin sen hellyydenpuuskat ja kauniit sanat.
Ei, enempää ei saa muistella sitä, muuten alan taas haihatella.
lauantai, 11. marraskuu 2006
Kommentit