Olen käymässä vanhassa kotikaupungissani. Kävin mutkan vanhan kodin kautta, hieman fiilistelemässä. Ei tuntunut pahalta. Eksää ei ole ikävä. Sen sijaan Miehen tapaaminen on ihanaa! (Päätin alkaa käyttää Miehestä isoa alkukirjainta, koska muuten tämä voi mennä hieman sekavaksi.)
Aamullakin kun nähtiin niin ei meinannut hymyilystä tullut loppua. Puhuttiin vaan sellasia typeriä ihania juttuja, mitä rakastuneet parit puhuu. Muiden mielestä varmaan ällöä, mutta just nyt se tuntuu niin hyvälle.
Jotain kummaa on tapahtumassa, tästä on tulossa vakavaa. Mä luulen että me ollaan molemmat havahtumassa siihen. Oikeastaan tää johtuu siitä, että tänään olis tarkoitus käydä mun porukoilla yhdessä. Siis mä veisin Miehen näytille!! Saa nähdä tuleeko siitä mitään, voihan se olla että jompikumpi viime tingassa jänistää. Täähän muuttuis heti paljon vakavammaksi, jos olis oikein vanhemmille esitelty. Mutta toisaalta: entäs sitten? Mitä se haittaa jos tää on vakavaa?
Mä aion varmaan tänään tai huomenna kysyä että alettaisko seukkaamaan. Mies ei sitä taatusti enää kysy, kun kerran jo "annoin pakit". Jänskättää. Mitäs jos se sanoo mulle samalla tavalla kuin mä sanoin sille? Se ei tunnu kivalle, mutta ehkä mä olisin ansainnut sen.