Noo, eilinen meni ihan hyvin. Käytiin mun porukoilla, oli ihan ok. Mä vaan stressasin ja hermoilin niin paljon, että melkein pilasin kaiken. Muuten meni ihan hyvin.
Puhuttiin taas siitä, että pitäiskö meidän seukata vai ei. Ja vitsiksihän se taas meni. Eli ei seukata edelleenkään! Mieskin mietti, että mitä se oikeastaan muuttais jos oltaiskin seurusteleva pari. Mutta sanoi se mua sen tyttöystäväksi. Käytännössä me siis seukataan! :)
Ja parasta oli tää: Mies sanoi mulle tänä aamuna kun oltiin heräilemässä, että mun pitäis päättää meille hääpäivä! Hihhih!! Olin tikahtua nauruun! Eihän me edes seukata! Hihhih! Vitsihän se tietysti oli, ja molemmat tiesi sen. Mun mielestä se oli kuitenkin osoitus siitä, että kyllä tässä nyt tosissaan ollaan. Vaikea uskoa! En olis ikinä uskonut tätä. Siis että Mies haluaa olla mun kanssa ihan tosissaan. Kaikki tuntuu niin hyvälle. Musta tuntuu, että niistä asioista, jotka alunperin häiritsi Miehessä, on enää jäljellä vain muutama. Toki on tullut tilalle jotain, mitä en ollut aikaisemmin huomannut, jotain tapoja ja tottumuksia, mutta ei mitään suurempia juttuja. Voisin oikeasti kuvitella meidät yhdessä. Ihan oikeasti.
Hellyyttävintä oli, kun Mies kysyi kerran näin: "Haluatko tulla mun kanssa maksamaan asuntolainaa?" :D Mieletöntä!