Hämmästyin omia reaktioitani tällä viikolla, kun saatiin kerrankin olla Miehen kanssa pidempään yhdessä. Olin ajoittain jopa kiukkuinen Miehelle! Ei tämä niin auvoista ollutkaan... Toisaalta saatiin aina puhuttua mieltä painavista asioista ja loppujen lopuksi ei jäänyt pahaa makua suuhun.

Mies lähti aamulla ja jo nyt on ikävä. Yhteinen arki tuntuu mahdolliselta asialta. Toivoisin niin kovasti, että tästä voisi tulla jotain. Siis ihan oikeasti jotain. Haluaisin muuttaa yhteen asumaan, olla joka päivä yhdessä, tehdä asiat kahdestaan ja viettää aikaa Miehen seurassa. En vaan tiedä tuleeko sitä ikinä tapahtumaan. Jotenkin koko Miehen maailma tuntuu olevan niin kaukainen asia. En juurikaan tiedä sen elämästä. Tai ainakaan kavereista tai sukulaisista. Olen kyllä kuullut niistä aika paljonkin, mutta en tavannut melkein ketään. Mies on kyllä sen verran "erakko" että en usko sen tapailevan ystäviään muutenkaan kovin usein.

Ihmeellinen tilanne, kun tavallaan haluan ihan hirveästi, mutta toisaalta en uskalla haluta.