Ensimmäistä kertaa nyt sen jälkeen kun alettiin seurustelemaan musta tuntuu, että tämä ei ehkä jatkukaan. Mies sanoi ne pahat sanat: "Mä en halua lapsia". Tuntui ihan kamalalle! Tiedän, että en aio luopua unelmastani. Haaveilen kodista, lapsista ja perheestä - ihan tavallisesta elämästä. Mies ei halua samaa. En tiedä miten tästä eteenpäin. Tekee niin pahaa että voisin itkeä.
Miksi?! Miksi?!
Rakastan Miestä ja Mies rakastaa minua. Miksi tämä ei voi onnistua? Miksi aina ihmiset joutuu eroamaan? Aina halutaan eri asioita. Aina kaikki menee pieleen. Mietin yhtenä päivänä just, että en halua enää koskaan erota, koska se vaan on niin kamalaa. Ja nyt taas??
En voi vaatia Miestä luopumaan periaatteistaan tai tekemään näin isoja asioita vastoin tahtoa. En myöskään voi itse luopua haaveistani toisen ihmisen takia.
Tuntuu pahalta.