Onpa taas tullut mokailtua. Menin avautumaan Miehelle kaikesta mieltäni
painavista asioista. Sellaisistakin, joista ei olisi pitänyt.
Jostain kumman syystä olen kuitenkin helpottunut. Sain vastauksen
moniin kysymyksiin, joita olen illan hämärinä tunteina miettinyt
pienessä päässäni. Joskus, jos asioita pyörittelee mielessä tarpeeksi
pitkään, ne alkavat saada hurjia mittasuhteita ja kärpäsestä tulee
härkänen. Jos sen sijaan nostaa kissan pöydälle ajoissa, voidaan
välttyä molemminpuolisilta väärinkäsityksiltä.
Tämän vuoksi halusin nytkin puhua asioista, jotka eivät välttämättä
minulle kuulu, saatikka että niistä tulisi minun kanssani keskustella.
Keskusteltiinpahan nyt kuitenkin.
Sain selville asioita, jotka tavallaan tiesin ennestään. Tiesin mutta
en halunnut tietää. Tulin myös kertoneeksi Miehelle asioita, joita en
ollut aikonut kertoa. Mitään vakavaa tai dramaattista ei kuitenkaan
tullut esiin.
Nyt pöytä on taas puhdas, ja voimme jatkaa elämää. Hymyillen astumme seuraavaan päivään. Yhdessä.
Viimeksi kun nukuttiin yhdessä, heräsin yöllä siihen että Mies halasi
minua ja laittoi peiton paremmin päälleni. Aamulla mainitsin, kuinka
mukavalta se tuntui, ja Mies ei muistanut sitä ollenkaan. Se oli ollut
unissaan! Kuinka suloista! Unissaankin se haluaa helliä minua. Tästä
syystä leijuin pilvilinnoissa monta päivää.
Ei meistä tullut vanhempia vielä. Puolukkapäivät alkoi. Ehkä hyvä näin. Hiljaa hyvää tulee, ja tulee jos on tullakseen.
torstai, 19. huhtikuu 2007
Kommentit