Onpa taas tullut mokailtua. Menin avautumaan Miehelle kaikesta mieltäni painavista asioista. Sellaisistakin, joista ei olisi pitänyt.
Jostain kumman syystä olen kuitenkin helpottunut. Sain vastauksen moniin kysymyksiin, joita olen illan hämärinä tunteina miettinyt pienessä päässäni. Joskus, jos asioita pyörittelee mielessä tarpeeksi pitkään, ne alkavat saada hurjia mittasuhteita ja kärpäsestä tulee härkänen. Jos sen sijaan nostaa kissan pöydälle ajoissa, voidaan välttyä molemminpuolisilta väärinkäsityksiltä.
Tämän vuoksi halusin nytkin puhua asioista, jotka eivät välttämättä minulle kuulu, saatikka että niistä tulisi minun kanssani keskustella. Keskusteltiinpahan nyt kuitenkin.
Sain selville asioita, jotka tavallaan tiesin ennestään. Tiesin mutta en halunnut tietää. Tulin myös kertoneeksi Miehelle asioita, joita en ollut aikonut kertoa. Mitään vakavaa tai dramaattista ei kuitenkaan tullut esiin.
Nyt pöytä on taas puhdas, ja voimme jatkaa elämää. Hymyillen astumme seuraavaan päivään. Yhdessä.

Viimeksi kun nukuttiin yhdessä, heräsin yöllä siihen että Mies halasi minua ja laittoi peiton paremmin päälleni. Aamulla mainitsin, kuinka mukavalta se tuntui, ja Mies ei muistanut sitä ollenkaan. Se oli ollut unissaan! Kuinka suloista! Unissaankin se haluaa helliä minua. Tästä syystä leijuin pilvilinnoissa monta päivää.

Ei meistä tullut vanhempia vielä. Puolukkapäivät alkoi. Ehkä hyvä näin. Hiljaa hyvää tulee, ja tulee jos on tullakseen.