Hoen tätä itselleni: Toista ei voi omistaa, toista ei voi omistaa...
Välillä olen niin tyhmä ja epäuskoinen, että ihan oikeasti hävettää. Tein jotain niin järkyttävän typerää eilen, että en meinaa uskoa itseäni. Luin Miehen kännykästä saapuneet tekstiviestit. Kuvittelin kai mustasukkaisuuksissani löytäväni sieltä jotain tosi mehevää ja mielenkiintoista. Tosiasiassa siellä oli vain ihan tavallisia viestejä sen kavereilta.
Nyt hävettää. Todella paljon. Miten mä saatoin tehdä sen?! Miten mä voin olla näin tyhmä!! En ikinä anna tätä itselleni anteeksi, enkä aio ikinä ikinä ikinä kertoa tästä Miehelle. Ei siksi että pelkäisin että se suuttuu (vaikka se kyllä varmaan suuttuisikin, ja niin todellakin tekisin itsekin ja se olisi täysin ansaittua), vaan siksi että häpeän itseäni niin paljon. Ei ole mitään millä voisin puolustella tekoani.

Kuvittelen kai että kun seurustellaan niin kaikki on yhteistä. Mutta toista ei voi omistaa. Molemmilla suhteen osapuolilla on oikeus myös yksityisyyteen, eikä se ole siltä toiselta pois.

Kaikki tämä kuulostaa niin järkevälle teoriassa. Käytännössä olen hyvin omistushaluinen, ja se on muodostunut ongelmaksi pääni sisällä.