Paras ystäväni kertoi olevansa raskaana. Raskaana-raskaana-raskaana. Kaikki paitsi minä. Ei saisi ajatella näin!!!
Siis tottakai olen iloinen heidän puolesta. Ihan oikeasti olen, vaikka ei ehkä kuulosta siltä. Tiedän ettei se heiltäkään ihan noin vain onnistunut, ja varmasti heistä tulee onnelliset vanhemmat. Toivon heille kaikkea hyvää koko sydämestäni.
Mutta silti. Miksi aina muut, enkä koskaan minä? Milloin minä saan kertoa kavereille: "Haluatko kuulla salaisuuden? Me ei olla vielä kerrottu kovin monelle... Meille tulee vauva!" Tai äidille: "Susta tulee mummi!" Tai pyytää jotakuta kummiksi. Tai edes mennä apteekkiin ostamaan raskaustestiä ja odottaa tulosta innostuneena.
Ihan hirveästi harmittaa, vaikka toisaalta olen ihan hirveän iloinen ystäväni puolesta.