Pornonkatselu-kirjoitukseni herätti keskustelua. Tulin pahalle päälle, kun huomasin että aloin puolustella Miehen pornon katselua. Miksi minun pitää sitä puolustaa?! En minä siitä pidä! Mutta pidän kuitenkin Miehestä, enkä halua että kukaan häntä arvostelee, varsinkaan tuntematta koko ihmistä.
Onhan se ällöttävää että Mies tuijottaa alastomia naisia kaikissa mahdollisissa asennoissa. En voi väittää etteikö se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalle.
Mies on kuitenkin vain ihminen. (Here we go again... Alan taas puolustella...) Hän ei ole täydellinen. Enkä minäkään ole. Välillä tunnen itseni maailman huonoimmaksi tyttöystäväksi. Olen todella typerä kun olen niin mustasukkainen välillä. Se on aivan järkyttävän absurdia ja naurettavaa! Jos en luota Mieheen, on aivan turha kuvitella että tästä suhteesta tulee yhtään mitään. On pakko luottaa. Eikä Mies ole tehnyt mitään, minkä takia olisi syytä epäillä häntä yhtään mistään.
Välillä tuntuu että kaikki paha on vain omassa päässäni.