Ei tullut turvallisuutta elämään tänäänkään. Päinvastoin, epävarmuus lisääntyi töissä. Eräs läheinen työkaverini sai potkut. Tuntuu tosi pahalle. Itselläkin on työsopimuksen uusiminen pikkuhiljaa ajankohtainen, ja pelkään, että jään ilman jatkosopimusta. Pelottaa. Toisaalta saisin uusia mahdollisuuksia taas. Voisin tehdä gradun loppuun, muuttaa takaisin edelliselle asuinpaikkakunnalle ja hakea uutta työtä (tosi helppo juttu!). Eli sinänsä ei olisi maailmanloppu jos jatkoa ei tulisikaan.
Juttelin eilen äidin kanssa puhelimessa. Se pelkää, että mä eristäydyn muusta maailmasta, kun vaan olen kotona kaiken vapaa-ajan. Onhan siinä tietysti se vaara, mutta itse en pelkää sitä tässä vaiheessa. Miksi parisuhteessa elävä ihminen saa olla viikonloput kotona, mutta sinkku ei saa? Onko siihen joku pätevä syy? Pitäisikö sinkkujen olla aina iltaisin ihmisten ilmoilla etsimässä seuraa? Parisuhteessa elävän pitää olla kotona piilossa, ettei vaan huomaa mistä herkuista jää paitsi?
Ihmettelin muuten tänään kun olin lounaalla ja samaan lounasravintolaan tuli poliiseja syömään, kun heti alkoi sydän väpättää. Olen ilmiselvästi heikkona "vahvoihin" miehiin. Haluaisin sellaisen suhteen, jossa voisin tuntea olevani turvassa, ja mies pitäisi musta huolta. Mun ei tarttis olla se vahvempi osapuoli, eikä tarttis aina vaan jaksaa olla reipas. Saisin välillä vaan heittäytyä heikoksi ja olla ihan vaan vaikka nainen. Tällaista ei edellisessä suhteessa voinut tehdä. Nyt tekis mieli jo vähän olla neiti taas.