Ei ole vielä kuulunut mitään siitä yhdestä. Joko se pitää mua hulluna,
se ei tiedä miten se kirjoittais mulle nätisti, että kiitos mutta ei
kiitos, tai sitten se ei ole vielä lukenut postejaan.
Mä niin kovasti toivon, että se olis toi viimeinen vaihtoehto!
Joku tuossa kommentoi, että ei haluais ottaa ketä vaan, vaikka onkin
kauhea tarve löytää mies. Niin, enhän mäkään ketä vaan ottais. Se yks
vaan sattuu olemaan aika ihana, ja oon haaveillut siitä jo pitkin
kevättä. Enää en näe sitä missään, jollen itse tee asialle jotain. Ja
nyt koitin tehdä. Saa nähdä tuleeko paskaa niskaan vai mitä.
Järkkyä olla tälleen toisen armoilla! Sehän voi murskata mut jos se
haluaa. Tai eihän se sitä tiedä (toivottavasti!) että mä olen näin
epätoivoinen. Mä olen kyllä epätoivoinen, vaikka en haluais sitä
myöntää. On vaan ihan kivakin haaveilla paremmasta elämästä ja siitä,
että olis joku kenen kyljessä vois katsoa telkkaria ja aamulla herätä
hymy kasvoilla. Saahan sitä haaveilla...
sunnuntai, 16. heinäkuu 2006
Kommentit