Meneeköhän tää jo vähän pakkomielteen puolelle? En ole edelleenkään kuullut siitä mitään, ja silti ajattelen sitä aika usein. Ihan kuin mulla ei olis elämää! Mietin vaan sitä, että olis kiva tutustua siihen, tehdä jotain yhdessä jne. En edes oikeastaan tiedä minkälainen ihminen se oikeesti on. Luulen tietäväni, mutta enhän mä todellisuudessa tiedä.
Ihmetyttää vaan, miksei se vastaa... Oliko siinä mun viestissä jotain outoa? Tuliko se katumapäälle? Mitä on tapahtunut? Siinä yhdessä ainoassa viestissä, jonka olen saanut siltä, se vaikutti kuitenkin ihan avoimelta ja sain sen kuvan, että se haluais tavata oikeasti. Ja sit kun vastasin, niin ei mitään. Kummallista.
On tää tällasta odottamista vaan. Tosi perseestä. Alkaa mennä maku koko touhusta. En pian enää usko omiin mahdollisuuksiini. Ehkäpä se sai tietää musta jotain, mitä se ei olis halunnut tietää. En kyllä keksi mitä se vois olla.
Ehkäpä mä vaan spekuloin taas liikaa. Pitäis vaan olla niin kuin ei oliskaan, ja elää hetkessä. Kyllä se sitten tapahtuu jos sen on tarkoitus tapahtua. Kai.