Meneeköhän tää jo vähän pakkomielteen puolelle? En ole edelleenkään
kuullut siitä mitään, ja silti ajattelen sitä aika usein. Ihan kuin
mulla ei olis elämää! Mietin vaan sitä, että olis kiva tutustua siihen,
tehdä jotain yhdessä jne. En edes oikeastaan tiedä minkälainen ihminen
se oikeesti on. Luulen tietäväni, mutta enhän mä todellisuudessa tiedä.
Ihmetyttää vaan, miksei se vastaa... Oliko siinä mun viestissä jotain
outoa? Tuliko se katumapäälle? Mitä on tapahtunut? Siinä yhdessä
ainoassa viestissä, jonka olen saanut siltä, se vaikutti kuitenkin ihan
avoimelta ja sain sen kuvan, että se haluais tavata oikeasti. Ja sit
kun vastasin, niin ei mitään. Kummallista.
On tää tällasta
odottamista vaan. Tosi perseestä. Alkaa mennä maku koko touhusta. En
pian enää usko omiin mahdollisuuksiini. Ehkäpä se sai tietää musta
jotain, mitä se ei olis halunnut tietää. En kyllä keksi mitä se vois
olla.
Ehkäpä mä vaan spekuloin taas liikaa. Pitäis vaan olla niin
kuin ei oliskaan, ja elää hetkessä. Kyllä se sitten tapahtuu jos sen on
tarkoitus tapahtua. Kai.
torstai, 20. heinäkuu 2006
Kommentit