Olispa kiva tietää mitä se ajattelee musta. Onhan tää vähän erikoinen tilanne. Mä en oo ollenkaan varma että se muistaa musta mitään, vaikka kai se oli mun naaman tunnistanut kuvasta. Mä sen sijaan muistan melkein "kaiken" mitä se on sanonut. Tai no en nyt tietysti kaikkea, mutta kyllä mä jo silloin ajattelin kaikenlaista siitä...
En olis kyllä ikinä uskonut, että teen jotain tällaista. Toisaalta, miksipä ei vois tehdä. Ainahan sitä voi kokeilla kepillä jäätä. Tää ei kyllä oo yhtään mun tapaista, yleensä mä en oo näin valmis nolaamaan itseäni. Ehkäpä mäkin olen paitsi epätoivoinen, myös rohkeampi nyt. Elämää on takana kuitenkin sen verran, että tiedän ettei mikään tule ilmaiseksi. Ja mä en edes käy juuri missään missä voisin ketään tavata. En mä netistä halua sokkona ketään, baareista vielä vähemmän. Jos en kerta tykkää käydä baareissa, niin en mä halua sellasta miestäkään joka käy.
Enhän mä tosin tiedä millaisia harrastuksia sillä yhdellä on. Oon kuitenkin ymmärtänyt, että vähän sivistyneempiä kuin joku baareissa pyöriminen.