Olispa kiva tietää mitä se ajattelee musta. Onhan tää vähän erikoinen
tilanne. Mä en oo ollenkaan varma että se muistaa musta mitään, vaikka
kai se oli mun naaman tunnistanut kuvasta. Mä sen sijaan muistan
melkein "kaiken" mitä se on sanonut. Tai no en nyt tietysti kaikkea,
mutta kyllä mä jo silloin ajattelin kaikenlaista siitä...
En olis kyllä ikinä uskonut, että teen jotain tällaista. Toisaalta,
miksipä ei vois tehdä. Ainahan sitä voi kokeilla kepillä jäätä. Tää ei
kyllä oo yhtään mun tapaista, yleensä mä en oo näin valmis nolaamaan
itseäni. Ehkäpä mäkin olen paitsi epätoivoinen, myös rohkeampi nyt.
Elämää on takana kuitenkin sen verran, että tiedän ettei mikään tule
ilmaiseksi. Ja mä en edes käy juuri missään missä voisin ketään tavata.
En mä netistä halua sokkona ketään, baareista vielä vähemmän. Jos en
kerta tykkää käydä baareissa, niin en mä halua sellasta miestäkään joka
käy.
Enhän mä tosin tiedä millaisia harrastuksia sillä yhdellä
on. Oon kuitenkin ymmärtänyt, että vähän sivistyneempiä kuin joku
baareissa pyöriminen.
keskiviikko, 19. heinäkuu 2006
Kommentit