Nyt **tuttaa taas kovalla kädellä. Tiedän varmuudella, että se on lukenut mun sähköpostin. Eikä ole vastannut edelleenkään mitään. Olishan se pitänyt arvata. Paskaa tuli käteen taas. Liian hyvinhän tää oliskin mennyt, jos se olis noin vaan onnistunut. Vissiin sillä on useampia ihailijoita, rumimmat pitää kai yksinkertaisesti vaan karsia pois. Pitää nyt taas unohtaa se ja koittaa jatkaa eteenpäin.
Kurjinta on se, että en voi edes haaveilla enää. Siis ainakaan siitä yhdestä. Tuntuu niin tyhjälle, koska vaikka koko ajan tiesin, että tää on vaan unelmaa, niin oli kuitenkin olemassa pieni teoreettinen mahdollisuus, että se olis muuttunut todeksi joku päivä. Nyt sekin on mennyttä.
Ei jaksais aina vaan esittää olevansa happy-happy-joy-joy, kun ei oikeesti oo yli kahteen vuoteen ollut mitään ilonaiheita parisuhderintamalla. Tekis mieli vaan nukkua muutama kuukausi tai ihan niin kauan kuin tän tilanteen korjaaminen vaatii. Sit vois herätä ja kaikki olis hyvin.
Tekis mieli oksentaa. Samalla tavalla kuin koira oksensi äsken koko iltaruokansa matolle.
Vois vaan päästä eroon tästä pahasta olosta. Taas mä olen tehnyt itsestäni naurettavan. Ja tyhmän.