Nyt **tuttaa taas kovalla kädellä. Tiedän varmuudella, että se on
lukenut mun sähköpostin. Eikä ole vastannut edelleenkään mitään.
Olishan se pitänyt arvata. Paskaa tuli käteen taas. Liian hyvinhän tää
oliskin mennyt, jos se olis noin vaan onnistunut. Vissiin sillä on
useampia ihailijoita, rumimmat pitää kai yksinkertaisesti vaan karsia
pois. Pitää nyt taas unohtaa se ja koittaa jatkaa eteenpäin.
Kurjinta on se, että en voi edes haaveilla enää. Siis ainakaan siitä
yhdestä. Tuntuu niin tyhjälle, koska vaikka koko ajan tiesin, että tää
on vaan unelmaa, niin oli kuitenkin olemassa pieni teoreettinen
mahdollisuus, että se olis muuttunut todeksi joku päivä. Nyt sekin on
mennyttä.
Ei jaksais aina vaan esittää olevansa
happy-happy-joy-joy, kun ei oikeesti oo yli kahteen vuoteen ollut
mitään ilonaiheita parisuhderintamalla. Tekis mieli vaan nukkua muutama
kuukausi tai ihan niin kauan kuin tän tilanteen korjaaminen vaatii. Sit
vois herätä ja kaikki olis hyvin.
Tekis mieli oksentaa. Samalla tavalla kuin koira oksensi äsken koko iltaruokansa matolle.
Vois vaan päästä eroon tästä pahasta olosta. Taas mä olen tehnyt itsestäni naurettavan. Ja tyhmän.
maanantai, 24. heinäkuu 2006
Kommentit