Miks aina tuntuu sille, että muilla ihmisillä asiat menee paljon paremmin? Ruoho on aina vihreämpää aidan toisella puolella! Nytkin kun ajattelen, niin kaikilla muilla on alkanut eronkin jälkeen asiat sujua. Mulla vaan ei... En tajua mikä siinä mättää, että en voi saada ketään. Joo, mä tiedän, olen liian kärsimätön ja niin edelleen, mutta silti! Tiedän sellaisia ihmisiä, jotka on eronneet todella vakavasta suhteesta, ja pian niillä on kuitenkin uusi todella vakava suhde. Eikä se tunnu ketään haittaavan!
Mikä ihme siinä on, että mua ei kukaan ota vakavasti? No, eksää nyt lukuunottamatta. Edelleen siltä tulee viestejä, että se ikävöi mua. Vaikka se asuu sen uuden kanssa! Todella epäkohteliasta mun mielestä kaikkia kohtaan. Mutta en mä sitä takaisin haluais. Ei vaan tunnu siltä enää. Haluan katsoa eteenpäin. Mutta siellä ei ole mitään! Pelkkää tyhjää vaan.
Olen ihan tuuliajolla elämässäni nyt. Ei ole oikein mitään kiinnekohtaa, josta pitää kiinni. Ei ole kumppania, ei vakituista työtä, ei juuria missään. En oikein tiedä mihin kuulun. Ainoa asia, joka pysyy on sisarukset. Niiden olemassaoloon voin aina luottaa (jos se yks niistä ei yritä uudelleen sitä temppua, jota se jo kerran yritti). Muuten olen elämän vietävänä. Eikä se tunnu kivalle. Haluaisin, että olis joku asia, josta tietäisin, että tämä on ja pysyy.
Turvallisuutta. Pysyvyyttä. Jatkuvuutta. Voi kun vois luottaa huomiseen! Tietäis, että mulla on huomennakin hyvä olla.