Tunteet menee ihan ylös ja alas. Välillä on sellanen olo, että kyllä tästä vielä jotain tulee. Kyllä se varmaan vastaa pian ja varmaan se on ihan mukava ja me eletään onnellisina elämämme loppuun asti.
Sitten iskee todellisuus: Ei se mitään vastaa. Ja vaikka vastaiskin, niin eihän se välttämättä välitä musta ollenkaan. Ja välttämättä se ei ole munkaan mielestä niin ihana kuin mä nyt kuvittelen. Ei kaikki oikeesti voi mennä näin "helposti", että mä muka tosta noin vaan hommaan itselleni miehen. Elämä ei oikeesti mee niin!
Kuitenkin, jos se vaikka vastais ja jos me vaikka nähtäis, niin se olis noloa, ja mä en pystyis olemaan rentona. Sit se heti sais musta ihan väärän kuvan. Ja ehkä kaikki päättyis ennen kuin se ehtis alkaakaan. Tai ehkä niin on jo käynyt! Ehkä se ei todellakaan enää aio vastata.
Kiukuttaa suunnattomasti tää epätietoisuus!! Miten mä voisin saada tietää? Mä en kyllä sille mitään viestiä ala enää laittamaan, vaikka mulla onkin sen numero. Se olis ihan liian läpinäkyvää ja epätoivoista. Yksi aloite per mies riittää mulle. Jos ei kiinnosta, niin sitten ei voi mitään. Ehkä mä sitten kelpaan joskus jollekin toiselle. Kun en mä oikeesti ole mikään kauhea hirviö! Satavarmana kelpaan jollekin. Harmittaa vaan jos en voi kelvata sille, joka kelpais mulle. Mut ehkä tää ei nyt vaan ole se mun juttu. Tätä ei ollut tarkoitettu.