Oon ollut pitkään sellainen aivoton pintaliitäjä ja oon ollut ihan
tyytyväinen olotilaani. Nyt tää yks pakottaa mut ajattelemaan muutakin
kuin itseäni ja omaa pientä maailmaani. Olen jopa joutunut
perustelemaan ajatuksiani! Tavallaan hyvä, koska onhan se hyvä
pureskella tietoa eikä vaan ottaa kaikkea vastaan passiivisesti. Mutta
en millään jaksais alkaa parantamaan koko maailmaa, koska siihen ei
kukaan pysty. Tekis mieli vaan paeta peiton alle kaikkea pahaa ja
odottaa, että koska maailma muuttuu taas hyväksi. Ei se kuitenkaan
tietenkään mene niin. Alkaa olla ihan hullua tämä touhu: terroristit
sekoittaa pakkaa ja ns. "hyvät" joutuu kärsimään. Ei tietenkään kaikki
ole hyvää, mikä on länsimaista, mutta omalta kantiltani katsottuna
haluan suomalaisena kuvitella olevani hyvien puolella.
Miks mun pitääkin nyt alkaa ottamaan kantaa poliittisiin asioihin? Se
yks sai mut ajattelemaan. Rupesin pohtimaan omaa kantaani ja vertaamaan
sitä sen päinvastaiseen ajatusmaailmaan. En ole koskaan voinut
kuvitella olevani rasisti tai ennakkoluuloinen, mutta tottahan se on,
että aina on olemassa jotain, minkä pohjalle mielipiteensä perustaa.
Silti mun mielestä sotaa pakenevat ihmiset pitää ottaa vastaan. Ei me
voida vaan sanoa, että koittakaa pärjätä siellä. Ei se mitään jos
teidän isät tapetaan ja äidit raiskataan. Ei se mitään jos lapset eivät
saa koskaan elää normaalia elämää. Miten me voitais olla niin
väliinpitämättömiä?!
Toisaalta, ei tietenkään ole oikein, että ulkomaalaiset (ihan mistä
päin maailmaa tahansa) tulevat tänne rikkomaan meidän sääntöjä ja
lakeja. Sopeutuminen ei kuitenkaan helpotu yhtään, mitä enemmän täällä
on samasta maasta olevia. Tottakai ne hakeutuvat toistensa seuraan
eivätkä kotiudu suomalaiseen kulttuuriin.
Ei tätä voi selittää eikä ymmärtää. Liian monisyinen asia puitavaksi yksinään.
Mutta sai se mut ajattelemaan. Että jotain hyvää kai siinäkin.
lauantai, 26. elokuu 2006
Kommentit