En ole onneksi kuullut mitään siitä yhdestä moneen päivään. Sehän on taas tietysti jossain viettämässä viikonloppua. Ihan hyvä, ettei olla juteltu. Koitan päästä siitä eroon. En kaipaa hankaluuksia, ja niitä on luvassa jos jatkan sen perään haikailua. Toisaalta itseni tuntien tämä ei ole vielä lähelläkään loppua! Jään varmaan kiinni siihen pitkäksi aikaa, ja alan itkeä sen perään viimeistään siinä vaiheessa kun se ilmoittaa, että kiitos mutta ei kiitos.
Eilen "tapasin" chatissa hauskan miehen! Meillä oli ihan mukavat jutut, tsättäiltiin varmaan jotain kolme tuntia. Mentiin virtuaalisesti kihloihinkin, hihhih!
Miksei se yks voi olla tollanen mutkaton ja hauska? Miksi sen pitää kaivaa kaikki ruma elämästä ja keskittyä siihen? Eikö voisi ajatella nauttivansa tästä hetkestä? Mulle kaikki kurja on nyt liikaa, kun en jaksais ajatella pelkkää paskaa.
Eksäkin laittoi eilen illalla jotain kummia viestejä. Kuulemma se vielä haluaa huolehtia, että mulla on kaikki hyvin. Miksi?! Tekis mieli vastata sille, että on kuule nyt ihan uudet ihmiset pitämässä mustakin huolta. En vaan jotenkin osaa olla sille niin tyly. Säälin sitä, mutta eihän säälin varaan voi rakentaa edes kaverisuhdetta. Mun mielestä olis parasta, että ei pidettäis yhteyttä enää. Ainakaan kovin tiiviisti. Mä en ainakaan kaipaa sellasta.  Tulee vaan mieleen kaikki se huono mistä halusin eroon.