En ole onneksi kuullut mitään siitä yhdestä moneen päivään. Sehän on
taas tietysti jossain viettämässä viikonloppua. Ihan hyvä, ettei olla
juteltu. Koitan päästä siitä eroon. En kaipaa hankaluuksia, ja niitä on
luvassa jos jatkan sen perään haikailua. Toisaalta itseni tuntien tämä
ei ole vielä lähelläkään loppua! Jään varmaan kiinni siihen pitkäksi
aikaa, ja alan itkeä sen perään viimeistään siinä vaiheessa kun se
ilmoittaa, että kiitos mutta ei kiitos.
Eilen "tapasin" chatissa hauskan miehen! Meillä oli ihan mukavat jutut,
tsättäiltiin varmaan jotain kolme tuntia. Mentiin virtuaalisesti
kihloihinkin, hihhih!
Miksei se yks voi olla tollanen mutkaton ja hauska? Miksi sen pitää
kaivaa kaikki ruma elämästä ja keskittyä siihen? Eikö voisi ajatella
nauttivansa tästä hetkestä? Mulle kaikki kurja on nyt liikaa, kun en
jaksais ajatella pelkkää paskaa.
Eksäkin laittoi eilen illalla jotain kummia viestejä. Kuulemma se vielä
haluaa huolehtia, että mulla on kaikki hyvin. Miksi?! Tekis mieli
vastata sille, että on kuule nyt ihan uudet ihmiset pitämässä mustakin
huolta. En vaan jotenkin osaa olla sille niin tyly. Säälin sitä, mutta
eihän säälin varaan voi rakentaa edes kaverisuhdetta. Mun mielestä olis
parasta, että ei pidettäis yhteyttä enää. Ainakaan kovin tiiviisti. Mä
en ainakaan kaipaa sellasta. Tulee vaan mieleen kaikki se huono
mistä halusin eroon.
sunnuntai, 27. elokuu 2006
Kommentit