Just kun aloin saada kiinni sen ajatuksenjuoksusta ja se jopa tunnusti olevansa kiinnostunut ja ihastunut, niin sitten mä itse alan tulla toisiin ajatuksiin. En vaan mitenkään voi uskoa eilisiä tietoja todeksi, vaikka tiedän että ne on totta, kun se itse kertoi. Sen ajatukset vaan on niin kaukana omistani. Käsitykseni koko ihmisestä muuttui kertaheitolla! En kertakaikkiaan voi nähdä enää sitä samaa Ihanaa! Se on täysin erilainen ihminen nyt. Ihan mukava kyllä, mutta en vaan voi kuvitella enää mitään yhteistä meille. Ehkä korkeintaan ajanvietteeksi se kelpais, koska onhan se edelleen kiva, mutta mitään sen enempää tästä ei tule. Ei saa tulla. En halua alkaa roikkua siinä, ja niin tässä tulee käymään jos en osaa tehdä itselleni rajoja selviksi heti alusta asti. Mulle ei vaan taida riittää se, että tapaillaan satunnaisesti ja hengaillaan yhdessä. Kyllä sitä tässä iässä jo hakee jotain pysyvää, jotain minkä varaan voi laskea vielä pitkänkin ajan päästä. Mutta se yks on tehnyt aivan selväksi, että sellaista ei meidän välille tule koskaan. Enkä kyllä haluaisikaan, kun sen aatemaailma on mikä on.