On ollut kiva viikonloppu, melkein täydellinen. Lauantaina aloitin vanhan rakkaan harrastuksen uudestaan, ja oli hurjan hauskaa. Alan kyllä käydä siellä säännöllisesti nyt kun se taas on mahdollista. Kun olin lähdössä kotiin harrastuksesta, muistin, että eihän siellä ole ketään kelle kertoa että oli kivaa. Se hiukan latisti tunnelmaa, mutta muuten oli hauskaa. Poljin kotiin innoissani, laitoin hyvää musiikkia soimaan ja nautin hyvästä fiiliksestä.
Tänään olin Ystävän kanssa liikenteessä. Oli mukavaa taas, kuten aina Ystävän kanssa. Naurua riitti.
Tulin kotiin, ja täällähän se yks odotti oven takana! Miten söpöä! Oli taas kivaa, melkein liiankin kivaa. Alan ihastua siihen, ja se pelottaa. Mihin liriin mä olen taas sotkenut itseni..? Ei sais ihastua siihen, koska molemmat tietää, että tästä ei koskaan ikinä tule mitään suhdetta. Mutta se vaan on niin kiva. Ei siitä pääse yli eikä ympäri. Tekis koko ajan mieli olla sen kanssa, ei ollut kivaa kun se joutui lähtemään taas. Nyt on ihan tyhjä olo. Sen kanssa on hauskaa, kivaa. Se on niin lämmin ja mukava. Ei tätä voi sanoin kuvata. Tavallaan harmi että se oli täällä, koska nyt on entistä ikävämpi sitä koko ajan!