On ollut kiva viikonloppu, melkein täydellinen. Lauantaina aloitin
vanhan rakkaan harrastuksen uudestaan, ja oli hurjan hauskaa. Alan
kyllä käydä siellä säännöllisesti nyt kun se taas on mahdollista. Kun
olin lähdössä kotiin harrastuksesta, muistin, että eihän siellä ole
ketään kelle kertoa että oli kivaa. Se hiukan latisti tunnelmaa, mutta
muuten oli hauskaa. Poljin kotiin innoissani, laitoin hyvää musiikkia
soimaan ja nautin hyvästä fiiliksestä.
Tänään olin Ystävän kanssa liikenteessä. Oli mukavaa taas, kuten aina Ystävän kanssa. Naurua riitti.
Tulin kotiin, ja täällähän se yks odotti oven takana! Miten söpöä! Oli
taas kivaa, melkein liiankin kivaa. Alan ihastua siihen, ja se
pelottaa. Mihin liriin mä olen taas sotkenut itseni..? Ei sais ihastua
siihen, koska molemmat tietää, että tästä ei koskaan ikinä tule mitään
suhdetta. Mutta se vaan on niin kiva. Ei siitä pääse yli eikä ympäri.
Tekis koko ajan mieli olla sen kanssa, ei ollut kivaa kun se joutui
lähtemään taas. Nyt on ihan tyhjä olo. Sen kanssa on hauskaa, kivaa. Se
on niin lämmin ja mukava. Ei tätä voi sanoin kuvata. Tavallaan harmi
että se oli täällä, koska nyt on entistä ikävämpi sitä koko ajan!
sunnuntai, 3. syyskuu 2006
Kommentit