Olen vihainen itselleni kun annan tunteen viedä mua tälleen. Tästä ei seuraa muuta kuin pahaa. Näpit palaa ja käy huonosti. Paskaa tulee taas niskaan, ihan varmasti. Ennemmin tai myöhemmin. En mä uskalla nauttia hetkestä, kun kulman takana vaanii paskakasa. Ja se tulee mun niskaan, ihan satavarmasti. Sitten oon ihan rikki. Pelottavaa paljastaa tunteet, oikeesti on. Oon niin heikko... Vaikka onhan sekin sanonut, että se on muhun ihastunut. Ei sitä silti tiedä onko se tosissaan. Mistä sen tietää vaikka se vedättäis mua ihan kympillä. Jos se vaan ajattelee, että täältä saa helposti pildeä. Ärsyttää kun siinä on niin paljon sellasta mistä en tiedä mitään. Toisaalta se on kiehtovaa, mut toisaalta se vaikeuttaa kaikkea. En mä voi luottaa siihen, kun en tiedä millanen se on.
Pitäis vaan ajatella, että tää on hauskanpitoa. Välillä vaan tuntuu, että tykkään siitä ihan liikaa. Niin paljon, että haluaisin sen omakseni - vikoineen päivineen. Ja samalla tajuan kuinka tyhmää se ois! Ihan sairasta...