Viikonloppu oli ihana! Tykkään siitä joka kerta enemmän ja enemmän. Tunnustin jopa, että olen rakastunut.

Mitähän tästä oikein seuraa? Olen tehnyt selväksi, mitä haluan: sitoutua ja perustaa perheen. Hän on myös vihjaillut, että juuri nämä asiat eivät häntä kiinnosta. Ja silti vaan tapaillaan ja suhde muuttuu vakavammaksi. Luulen, että hän olisi valmis luopumaan periaatteistaan enemmin kuin minä. Mutta en tietysti halua muuttaa ketään enkä painostaa.

Joka tapauksessa lapsista puhuminen on aivan liian aikaista, niiden aika ei ole todellakaan vielä. Toisaalta tällaisten elämän suurten asioiden täytyy käydä ilmi aikaisessa vaiheessa, ettei sitten kymmenen avioliittovuoden jälkeen ihmetellä, kun toinen ei haluakaan samoja asioita.

Mutta takaisin aiheeseen: Olen rakastunut! Mikä ihana tunne! Ja varsinkin kun saa vastarakkautta :)))