Joo, se oli vaan sellasta epävarmuutta ja epäluuloisuutta. En mä vieläkään luota mieheen täysin, mutta taas ollaan askeleen edempänä. Mitä? En tiedä mihin tässä ollaan menossa. Mies sanoi eilen, että tää on ihmeellistä. Erilaista kuin aikaisemmin. Tähdet ovat suotuisat, tai hormonit ;)

Kysyin, voinko luottaa mieheen? Vastaus tuli epäröiden: "En mä sua tahallaan loukkais." Oikeastaan olen tyytyväinen, ettei lupailla liikoja eikä anneta ymmärtää enempää kuin mihin ollaan valmiita sitoutumaan. Ja ehkä sen takia me ei seurustellakaan. Käytännössä tämä on ainakin mun puoleltani seurustelua. Miehen muista suhteista en tiedä.

Haluaisin vaan olla miehen kanssa koko ajan. Ihan koko ajan. Siinä sen vieressä on vaan niin hyvä olla. Me nauretaan samoille asioille ja halutaan tehdä samanlaisia juttuja. Nytkin töissä ajattelen vaan koko ajan eilistä, edellispäivää. Kaikkia päiviä miehen kanssa. Sen hymyä, naurua. Sen käsiä mun ympärillä. Mun käsiä sen lanteilla. Meitä kahta vierekkäin. Yhteisiä hetkiä. Kauhea ikävä!!

Aina on kuitenkin se peikko taustalla. Aina.

Ehkä se väistyy jossain vaiheessa. Tai sitten tää "suhde" väistyy.