Miten voinkin olla näin onnellinen? En mä käsitä. Ihanaa oli taas melkein koko sen vuorokauden mitä oltiin yhdessä. Kiva oli nähdä mies taas erilaisessa ympäristössä ja huomata, että se on ihan esittelykelpoinen. Tarkoitan siis, että sitä ei tarttenut hävetä eikä pelätä että se nolaa itsensä tai mut.
Mä hoidin sen nolauspuolen ihan itse... :/ Olin vähän liian humalassa eilen illalla ja puhuin ihan typeriä. Sitten oksesin kadulle. Ja filmi on tietty katki, joten en edes tiedä mitä kaikkea on tullut taas puhuttua. Tänään olin ihan järkyttävässä krapulassa. Hävetti ihan sikana! Mutta mies oli kannustavainen: se kehui mua kauniiksi, vaikka olin ihan hirveässä darrassa. Antoi särkylääkettä ja toi juotavaa. Ja piti hyvänä. Pani mut kuntoon.
En ehkä ole ansainnut noin kilttiä miestä? En mä vaan tiedä.
Ja nyt taas ei nähdä pitkään aikaan. Ikävää.
Jäi vaan ihanat sanat kaikumaan korviin ja suussa maistuu vieläkin miehen kiihkeät suudelmat.