Miten voinkin olla näin onnellinen? En mä käsitä. Ihanaa oli taas
melkein koko sen vuorokauden mitä oltiin yhdessä. Kiva oli nähdä mies
taas erilaisessa ympäristössä ja huomata, että se on ihan
esittelykelpoinen. Tarkoitan siis, että sitä ei tarttenut hävetä eikä
pelätä että se nolaa itsensä tai mut.
Mä hoidin sen nolauspuolen ihan itse... :/ Olin vähän liian humalassa
eilen illalla ja puhuin ihan typeriä. Sitten oksesin kadulle. Ja filmi
on tietty katki, joten en edes tiedä mitä kaikkea on tullut taas
puhuttua. Tänään olin ihan järkyttävässä krapulassa. Hävetti ihan
sikana! Mutta mies oli kannustavainen: se kehui mua kauniiksi, vaikka
olin ihan hirveässä darrassa. Antoi särkylääkettä ja toi juotavaa. Ja
piti hyvänä. Pani mut kuntoon.
En ehkä ole ansainnut noin kilttiä miestä? En mä vaan tiedä.
Ja nyt taas ei nähdä pitkään aikaan. Ikävää.
Jäi vaan ihanat sanat kaikumaan korviin ja suussa maistuu vieläkin miehen kiihkeät suudelmat.
sunnuntai, 5. marraskuu 2006
Kommentit