'It takes courage to enjoy'
Näin laulaa Björk. Ja tottahan se on: on rohkeaa heittäytyä tunteeseen,
antaa palaa ja koittaa luottaa. Siihen toiseen ihmiseen, sen tunteisiin
ja yhteisiin hetkiin. Mitä jos ei uskallakaan? Jos alkaa pelottaa?
Välillä on Miehen kanssa niin helppoa. Tuntuu siltä kuin mikään ei voisi mennä pieleen. Toisiamme vartenhan me täällä ollaan!
Ja sitten taas toisinaan uskottelen itselleni, että tämä suhde on
tuhoon tuomittu. Mies ei halua sitoutua, ja vaikka haluaisikin, ei
osaa. Jossain kohtaa tämän on mentävä pieleen, sillä sellaista elämä
on. Ainakin minun elämäni. Mikään ei voi mennä tarpeeksi hyvin. Koskaan
ei voi olla tarpeeksi onnellinen. Aina löytyy jotain parempaa. Nurkan
takaa, sivupeilistä tai horisontista.
Koitan selittää itselleni,
että täydellisyyttä ei ole olemassakaan! Ei täydellistä ihmistä,
kumppania tai suhdetta. Ja tulen siihen tulokseen, että en minäkään ole
täydellinen Miehelle.
Mitä tuskaa! Elämän tuskaa.
Mitä
minäkin olen miettinyt jostain yhteen muuttamisesta ja lapsista. Ihan
naurettavaahan sellaisia on tässä vaiheessa miettiä. Vasta alettiin
seurustella. Huomenna ehkä jo erotaan. Siihen jäi nekin haaveet
avoliitosta tai perheestä.
Tai sitten kaikki meneekin hyvin.
Rakastuminen muuttuu rakastamiseksi ja vaaleanpunaisten lasien takaa
näenkin ihanan miehen, joka rakastaa minua sellaisena kuin olen. Ja
johon voin luottaa, kuin kallioon.
perjantai, 8. joulukuu 2006
Kommentit