Apua, mulle on väläytelty yhteen muuttamista ja avioliittoa! Suloista, mutta samalla niin pelottavaa... Tätähän mä olen koko ajan halunnut! No, aika näyttää. Ei tässä mitään nopeita ratkaisuja tehdä kuitenkaan.

Toisaalta mietin koko ajan, että onko tämä nyt "se juttu". Onko tässä mitään järkeä? Me ollaan jollain tavalla hyvin samanlaisia, mutta joissain asioissa aivan vastakohtia. Mutta niin kai se aina menee. Ja jos uuden ihmisen kanssa haluaa aloittaa elämän, on sopeuduttava ja tehtävä kompromisseja. Täydellistä ei ole olemassa. Enkä minäkään ole täydellinen - kaukana siitä! Jos joku minun nalkutuksia ja tyhmyyksiä jaksaa, on minunkin oltava suopea ja koitettava kestää sellaisia piirteitä, joista en välttämättä välitä.

Äh, pitäisikö vain antaa mennä, panna silmät kiinni ja olla analysoimatta kaikkea niin pilkun tarkasti? Niinhän kaikki muutkin tekee. Koskaan ei voi tietää varmasti mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Syteen tai saveen.