Mietin että olenkohan mä vähän liian tosissaan Miehen kanssa. Ehkä se ei olekaan yhtä tosissaan kuin mä. Vaikka kyllä sen puheista voisikin niin päätellä. Mutta voihan olla, että se tulee toisiin aatoksiin ja kääntää takkinsa. Tai aivan yhtä hyvin minä voin itsekin tulla toisiin aatoksiin. Eihän sitä koskaan tiedä.
Jotenkin ihan uskomatonta, että me ollaan nyt tässä tilanteessa. Rakastavaisia, ihan hulluina toisiimme. Kun vuosi sitten mä vaan haaveilin Miehestä. Katsoin sitä aina kun satuttiin näkemään, mietin mitä kaikkea hauskaa sen kanssa vois tehdä... Ihailin sitä ihan salaa, kukaan ei tiennyt että mä olin ihan lääpälläni. Ja nyt olen sata kertaa enemmän lääpälläni, ja Mies on kanssa! Ei tällaista tapahdu oikeassa elämässä. Onneks mulle kuitenkin kävi näin hyvä tsägä, että Mies rakastui minuun.