Olen taas ihan sekaisin... Mies on niiin ihana, ja pelkään että mitä jos tämä ei jatkukaan näin ihanana juttuna.
Viikonloppuna näin Miehen yhtä entistä tyttöystävää. Olin aika järkyttynyt, kun Mies vaan kertoi ihan ohimennen että niillä oli ollut jotain. Etukäteen se puhui vain kaverista. Otin sen tietysti loukkauksena ettei Mies kertonut heti että niillä oli ollut lyhyt suhde.
Ajattelen sen kuitenkin niin, että Mies on nyt minun kanssa. Mä olen paljon parempi kuin ne entiset, koska jostain syystähän entiset suhteet on loppuneet. Me ollaan nyt yhdessä. Ja meillä on hauskaa.
Oli se silti aika järkytys tavata entinen tyttöystävä! Ihan kauheaa, oikeastaan. Huomasin, että olen niin erilainen kuin se. Ehkä se on kuitenkin hyvä asia. Ettei toista itseään. Ja onhan Mieskin täysin erilainen kuin mun eksä.
Kaiken tämän keskellä olen onnellinen siitä, että Mies on ihana. Ja se rakastaa minua.
Joskus mietin, että onkohan Miehestä kauheaa ajatella että se ei enää koskaan olisi kenenkään muun kanssa. En ole uskaltanut kysyä suoraan, sillä kyllähän se kuulostaa aika konkreettisen lopulliselta ja suorastaan pahalta kun sen pukee sanoiksi. Itselleni se tuskin on ongelma, sillä en ole mikään miestennielijä. Mies ehkä kuitenkin haluaa joskus vielä hyvää seksiä (en usko että se on ihan täysin tyytyväinen meidän seksielämään). Ehkä se käykin vieraissa. En minä tiedä. Me liikutaan aika eri porukoissa, joten en välttämättä koskaan saisi tietää vaikka Mies pettäisi minua. Täytyy kai vain luottaa.
No ei tässä olla naimisiin menossa tai mitään, mutta ehkäisyä ei käytetä, eli periaatteessa on mahdollista että joudutaan olemaan toistemme elämässä loppuun asti.