No niin, päästään taas aiheeseen... Eli mustasukkaisuuteen. En tajua itseäni! Viimeksi pari päivää sitten nähtiin Miehen kavereita (naispuolisia) ja eiköhän mulla taas alkanut mielikuvitus laukata. Sitten otin järjen käteen: Miksi olen mustasukkainen? Nehän on vain kavereita. Mitään ei ole koskaan tapahtunut. Tiedän sen. Koitin oikeasti ymmärtää itseäni. Miksi olen mustasukkainen!? Ja mille? Tulin siihen tulokseen, että riepoo Miehen menneisyys. Se että sillä on kavereita, joita minä en tunne (vielä). Ne on tehneet yhdessä kaikkea hauskaa, josta minä en tiedä mitään. Mutta herranenaika!! Ihan normaalia elämäähän se on! Ei todellakaan olisi kivaa jos Mies olisi elänyt tynnyrissä tähän asti eikä sillä olisi yhtään kaveria. Ja nythän tässä koko ajan luodaan sitä yhteistä elämää; saan tutustua Miehen kavereihin ja osallistua kaikkeen hauskaan mitä sitten myöhemmin yhdessä muistellaan.

Ihan käsittämätön on mun mieli.