Pelottavaa, miten rakastunut olen. Hymyilyttää vain, koko ajan. Mies on niin ihana. Melkein täydellinen. Haluaisin niin kovasti olla aina yhdessä. Kuitenkin pelottaa, että sitten jos sattuu, käy huonosti. Ja kyllähän ennen pitkää sattuu. Uskaltaisipa olla ajattelematta tulevaisuutta. Tai siis sitä että jos tulevaisuudessa elämä ei olekaan näin ihanaa kuin nyt.
Nyt vaan nautin vaaleanpunaisista tunteista ja rakkaudentäytteisistä päivistä.