Luin huvikseni koko blogin läpi varmaan ensimmäistä kertaa. Täytyy onneksi todeta, että suurin osa tosta alkuaikojen epävarmuudesta ja pelosta on hävinnyt. Ollaan edelleen Miehen kanssa onnellisia ja ollaan jotenkin sulauduttu yhteen (aikaisemmin en oikein täysin ymmärtänyt mitä toi ilmaisu tarkoittaa). Elämä rullaa omalla painollaan, eikä tunnu todennäköiseltä että erottais lähivuosina ainakaan. Elämä on tässä ja nyt.

Mustasukkaisuutta en ole ajatellut pitkään aikaan, mutta muistan hyvin miltä toi alkuaika tuntui. Edelleen välillä tulee mieleen, että mitä jos Miehellä oliskin joku suhde, mutta en ihan tosissani sellaista enää ajattele.

Ja viinaakin Mies on käyttänyt ihan kohtuudella sen jälkeen kun muutettiin yhteen eli ainakin 2,5  vuotta. En ainakaan ole kokenut sitä enää ongelmaksi, vaikka aluksi hirveästi pelkäsin että jos siitä tulee kamala ongelma.

Ihan mielettömän huvittavaa lukea noita ihan ensimmäisten kuukausien juttuja! Musta tuntuu, että noista ajoista on ikuisuus! Ja tavallaan se on harmi, koska se oli jotenkin ihan mieletöntä ja ihanan pelottavaa aikaa. Varsinkin kun kaikki meni kuitenkin hyvin lopuksi.

Tietysti toi vauva-asia edelleen kalvaa mieltä, mutta se onkin ihan toinen juttu, eikä oikeastaan kuulu tämän blogin aihepiiriin. Siitäkin on silti tullut kirjoteltua. Ja asia painaa mieltä toisinaan ihan uskomattoman paljon.