... se leikin kestäköön! Apua. Nyt se yks vastas mulle. Se kuulosti taas tosi ihanalle! Mun pitää nyt oikeesti kertoa sille kuka mä olen. Sekin vähän kuittaili tästä nimettömyydestä. Mä vaan pelkään niin paljon että se pettyy!! Mitä jos se ei yhtään aavista!?
No, oli mulla muutakin asiaa. Olin taas eilen Ystävän kans liikenteessä. Oltiin katsomassa kesäteatteria ja sen jälkeen yhden kaverin mökillä bileissä. Siellä oli yks J joka koitti iskeä mua. Se oli kysynyt Ystävältä olenko mä varattu.Sit se oli kysynyt Ystävän mieheltä olenko mä varattu. Ja sitten se tarjos siideriä ja prätkäkyytiä. Pahinta oli se, että mua ei olis voinut vähempää kiinnostaa! Se ei ollut YHTÄÄN mun tyyppinen mies! Ei yhtään. Sillä oli pitkä tukka ponnarilla, kauheet hevi-vaatteet ja se joi Kossua suoraan pullosta. Yäk! Lopullinen niitti oli se, kun se kai koitti saada mua keskusteluun tms, kun se sanoi mulle: "Sä oot niin vitun tylsistyneen näköinen, sä vaan vedät jotain typerää tekohymyä". Mä kyllä loukkaanuin tosta!! Eihän toi oo mikään iskurepla!!
Mut nyt mä oon entistä enemmän sitä mieltä, että mä haluan sen yhden. Sen, jota mä välttämättä en voi saada. Kun mä en uskalla edes kertoa sille. En edes sitä, kuka mä olen.
Kai mun on kuitenkin pakko. Mä vaan lykkään sitä. Mulla oli alun perin mielessä, et kerron sit jos se vielä vastaa mulle. Ja nyt se vastas. Eli mun pitäis nyt kertoo. En vaan tiedä miten. Damn, elämä on rankkaa! Mä inhoon tätä sinkkuilua. Tavallaan on kiva tapailla uusia ihmisiä jne. mut tavallaan se on ihan hemmetin rankkaa. Aina pitää olla peloissaan, että mitä jos mä en kelpaa,  mitä jos se haluaiskin, että mä olisin jonkun toisenlainen? Koko ajan pitää olla niin pirun epävarma.