Kirjoittaja
Uuden suhteen kehitystä seuraava blogi.
|
11.06.2009 - 16:15
Nyt on raskaushaaveet todella ajankohtaiset. Olen ihan vauvahuumassa, kun joka puolelta satelee raskaus- ja vauvauutisia. Mekin tahdotaan se vauva!
Nyt on menossa "jännäysviikot", sillä ovuloin noin viikko sitten ja sen jälkeen olen kuvitellut vaikka mitä raskausoireita. Viikon, puolentoista päästä pitäisi menkkojen alkaa. Saa nähdä. En vielä tohtinut ostaa raskaustestiä, sillä jotenkin pelkään että se rikkoo taian. Että se tuo huonoa onnea tai jotain. Jos vain nyt annan asian olla enkä turhaan hötkyile, raskaus varmaankin onnistuu..!
Palaan asiaan, luultavasti menkkojen alettua :/
09.05.2009 - 09:55
Mietin tässä eilen illalla, miten onnellinen olen vieläkin Miehen kanssa. Rakastan häntä niin paljon, ja tunteeni ovat edelleen "hullut". Tuntuu etten voi saada tarpeeksi koskaan! Hullaannuttava rakkaus on ihana asia, josta olen hyvin onnellinen.
02.11.2008 - 10:31
Suhde alkaa muuttua arkiseksi. Tämä ei siis missään nimessä ole huono asia, vaan oikeastaan olin jo odottanutkin tätä. Nyt vasta suhteen kestävyys mitataan.
Kaikki on mennyt tähän asti oikein hyvin. Sormus vasemmassa nimettömässä ei tunnu raskaalle. Huomaan kuitenkin usein ajattelevani sitä hymyissä suin. Sormusta ja kihlausta ja tulevaa avioliittoa.
Kysyin eilen Mieheltä rakastaako hän minua vielä yhtä paljon kuin kesällä. Vastaus oli "enemmän". Miten tuollainen kultakimpale voi olla minun?? Niin ihana että pakahdun.
Iso varjo on kuitenkin lankeamassa ajatuksiini. Se liittyy vauvahaaveisiin. Raskautta ei vaan kuulu. Yritystä on jo takana liian pitkään... Tuntuu että missään ei ole mitään järkeä jos en koskaan voi tulla äidiksi. Olisi hirveä tarve puhua tästä jollekin, mutta en uskalla avautua kenellekään. Se tuntuu luovuttamiselle. Silti tuntuu niin pahalle ajatella, että kaikki varmaan luulee ettei me vain haluta lapsia. Eräälläkin vanhalla koulukaverilla, johon törmäsin sattumalta melkein 20 vuoden tauon jälkeen, on jo kolme lasta! Ja meillä ei yhtäkään... Se surettaa.
31.07.2008 - 18:02
Oi, uskokaa tai älkää: sormuksia on nyt vaihdettu!! Kyllä, me ollaan kihloissa! Kosinta oli romanttinen, ehkä eniten siksi että se tuli minulle täytenä yllätyksenä. Mies kosi kesämökillä minilomalla, ja minä en aavistanut mitään! Aivan uskomattoman ihanaa, tätä ei voi sanoin kuvata.
Suu ulottuu korvasta korvaan :)))
06.06.2008 - 08:59
Miehen kanssa on edelleen kaikki tosi hyvin. Ollaan onnellisia ja iloisia toisistamme. Suhde voi hyvin.
Vauva-haaveet on mielessä koko ajan, ja välillä olo on suorastaan tuskainen kun sitä plussaa ei vaan kuulu. Yli vuosi on nyt oltu ilman ehkäisyä. Pelottavaa. Mitä jos en voikaan tulla raskaaksi? Toisaalta Miehen työmatkat on osuneet hämmästyttävän usein juuri ovulaation kanssa samoille päiville. Eikä me nyt muutenkaan olla säännöllisesti "yritetty" tehdä lasta. Joten pistän suuren osan sen piikkiin. Mutta kuitenkin... Mitä jos sitä lasta ei vaan tule? Pitäisikö tässä johonkin hoitoihin mennä, vai voisiko vain ajatella elämää ilman omaa perhettä? Se tuntuu raskaalle ajatukselle. Kaipaan niin omaa lasta. En oikein osaa selittää sitä.
Tuntuu, että jos menen hoitoihin, olen tavallaan luovuttanut ja hyväksynyt sen, että en voi saada lasta normaalisti. Ja jollain tavalla ajattelen, että jos lasta ei saa normaalein menetelmin, sitä lasta ei ole tarkoitettu. Maailmassa on muutenkin ihmisiä tarpeeksi, miksi siis pitäisi "keinotekoisesti" tehdä niitä lisää? Toisaalta, olenhan keinotekoisesti estänyt niitä tulemasta käyttämällä ehkäisyä vuosikaudet.
Vaikea asia. Koitan olla ajattelematta tätä liikaa, ja keskittyä hetkeen. Lapsi tulee jos on tullakseen, näillä mennään toistaiseksi. Ehkä myöhemmin olen toista mieltä, mutta nyt tuntuu tälle.
26.02.2008 - 09:06
Pornonkatselu-kirjoitukseni herätti keskustelua. Tulin pahalle päälle, kun huomasin että aloin puolustella Miehen pornon katselua. Miksi minun pitää sitä puolustaa?! En minä siitä pidä! Mutta pidän kuitenkin Miehestä, enkä halua että kukaan häntä arvostelee, varsinkaan tuntematta koko ihmistä.
Onhan se ällöttävää että Mies tuijottaa alastomia naisia kaikissa mahdollisissa asennoissa. En voi väittää etteikö se loukkaisi minua ja tuntuisi pahalle.
Mies on kuitenkin vain ihminen. (Here we go again... Alan taas puolustella...) Hän ei ole täydellinen. Enkä minäkään ole. Välillä tunnen itseni maailman huonoimmaksi tyttöystäväksi. Olen todella typerä kun olen niin mustasukkainen välillä. Se on aivan järkyttävän absurdia ja naurettavaa! Jos en luota Mieheen, on aivan turha kuvitella että tästä suhteesta tulee yhtään mitään. On pakko luottaa. Eikä Mies ole tehnyt mitään, minkä takia olisi syytä epäillä häntä yhtään mistään.
Välillä tuntuu että kaikki paha on vain omassa päässäni.
01.02.2008 - 01:57
Mietin joskus, että miksi ihmeessä olen niin hulluna Mieheen. Miten se onnistuu olemaan niin ihana, että olen aivan tajuttoman rakastunut? En voi sille mitään, että haluan Miestä fyysisesti PALJON. Eikä Mies valita... Ei meidän suhde silti pelkästään fyysinen ole.
Olen koittanut pohtia mikä Miehessä niin viehättää. Ulkonäkö, äly, sosiaaliset taidot, luonne... Kaikki eikä silti mikään. En osaa täsmentää. Tämä vain tuntuu hyvälle. Uskomattoman hyvälle.
31.01.2008 - 15:17
Nyt tuntuu taas niin hyvälle! Oikein hymyilyttää, kun ajattelen Miestä. Voisin viettää koko päivän ajatellen ja hymyillen. Mies on ihana. Meillä on niin hyvä olla yhdessä. Tuntuu että olen nyt todellakin löytänyt sen oikean.
27.01.2008 - 18:49
Voi kun osaisi ja malttaisi nauttia tästä hetkestä! Juuri nyt kaikki on niin hyvin. Minua rakastetaan ja minä rakastan. Kunpa en havittelisi koko ajan enemmän, tahtoisi kaikkea nyt heti.
Juuri nyt on hyvä olla näin.
22.01.2008 - 08:28
Tottakai sitten Mies katsoo välillä naistakin. Ainakin tietokoneeltaan. Alastomia naisia. Kovalevyllä. Ihan sapettaa. Kansion nimi vielä! Se on "Love". Onko pornokuvat rakkautta? En ymmärrä sitten rakkaudesta mitään.
Tai sitten voisin vain antaa asian olla. Kaipa se on suhteellisen normaalia kuitenkin. Monet vaan kiusaantuvat siitä kun jäävät kiinni. Mies ei. Hänelle se on harrastus siinä missä toiselle postimerkkeily.
Muuten menee ihan hyvin. Oikeastaan tosi hyvin. Onnea riittää, ja hymyjä. Yhteisiä ihania pitkiä aamuja ja myöhäsiä iltoja. Söpöjä sanoja kuiskataan korvaan. Koko ajan puhutaan leikillä kihloista ja lapsista ja yhteisestä tulevaisuudesta.
Kai se kohta...
11.01.2008 - 14:41
Ei ole mitään uutta kerrottavaa. Paitsi että sain ehkä mustasukkaisuuttani kuriin vähän. Oivalsin ihan itse yhden merkittävän jutun: jos Mies katsoo vaikkapa yökerhossa tanssijoita, hän todennäköisesti katsoo ihmistä, eikä naista. Totta kai välillä tulee hyvännäköisiä naisiakin vastaan, joita Mies katsoo sillä silmällä, mutta niinhän itsekin tekisin. Ja teenkin. Kukapa ei tykkäsi katsoa kauniita ihmisiä, niin miehiä kuin naisiakin.
17.12.2007 - 10:35
Ei olisi taas pitänyt kiirehtiä! Olen viime aikoina vihjaillut niin ahkerasti kihloista ja perheestä ja kaikesta, että nyt alkaa hävettää. Viimeksikin kun jotain sanoin taas, niin Mies vastasi: Ole kärsivällinen. Se ehkä siis suunnittelee jotain, ja minä hoputuksellani pilaan kaiken. Kunpa jaksaisinkin odottaa! Kun en yhtään tiedä koska mahdollinen kosinta tapahtuu, käy odottavan aika pitkäksi. Odottaminen on vaikeaa. Tuntuu että olen aina vain se tyttö, joka odottaa kosintaa, mutta sitä ei koskaan kuulu. Aina ajattelen, että kyllä tämäkin tyttö pääsee naimisiin ja saa ihan oikean elämän, mutta koskaan se ei tapahdu.
Jos uskoisin joulupukkiin, pyytäisin lahjaksi kärsivällisyyttä.
26.11.2007 - 13:51
Käytiin aamupäivällä katselemassa kihlasormuksia... Ei kuitenkaan vielä ostettu. Meni vähän vitsiksi se juttu. Ehkä kuitenkin pian..!
29.10.2007 - 13:44
Blogi on nyt tauolla, kunnes taas on jotain päivitettävää. Elämä on mennyt samaa rataa viimeiset viikot, eikä oikein ole järkeä päivittää tätä kirjoituksilla, jotka ovat toinen toistensa kopioita.
Jatkan taas kun on asiaa. Kiitos kaunis lukijoille ja kommentaattoreille!
30.09.2007 - 20:46
Pelottavaa, miten rakastunut olen. Hymyilyttää vain, koko ajan. Mies on niin ihana. Melkein täydellinen. Haluaisin niin kovasti olla aina yhdessä. Kuitenkin pelottaa, että sitten jos sattuu, käy huonosti. Ja kyllähän ennen pitkää sattuu. Uskaltaisipa olla ajattelematta tulevaisuutta. Tai siis sitä että jos tulevaisuudessa elämä ei olekaan näin ihanaa kuin nyt.
Nyt vaan nautin vaaleanpunaisista tunteista ja rakkaudentäytteisistä päivistä.
|
|
