Nyt on taas sellainen vaihe päällä, että en sittenkään tiedä
kannattaako tähän edes panostaa. Varmaan olis parasta unohtaa koko
mies. Ei tästä kuitenkaan tule mitään, joten mitä sitä turhaa
kiusaamaan itseään. En mä voi hyväksyä sen ajatuksia, en mitenkään.
Enkä voi enkä haluaisikaan muuttaa toista ihmistä.
Jossain vaiheessa se pimeä puoli kuitenkin tulee esille. Ja vaikka mä
tiedän että se paha on olemassa, niin en ajattele sitä ja kuvittelen,
että se ei haittaa mitään. Oikeasti se kuitenkin haittaa kovalla
kädellä.
Mutta sitten se on kuitenkin niin söpö. Juttelee mukavia
ja hempeilee. Taktikointia se tietysti on, kyllä mä sen tajuan. Olen
vaan niin helppo kohde, kun olen niin kauan ollut yksin. Pitäis ottaa
itseä niskasta kiinni ja vaatia parempaa. Mä tiedän, että olen
ansainnut paljon parempaa.
sunnuntai, 10. syyskuu 2006
Kommentit