Ei tullut turvallisuutta elämään tänäänkään. Päinvastoin, epävarmuus
lisääntyi töissä. Eräs läheinen työkaverini sai potkut. Tuntuu tosi
pahalle. Itselläkin on työsopimuksen uusiminen pikkuhiljaa
ajankohtainen, ja pelkään, että jään ilman jatkosopimusta. Pelottaa.
Toisaalta saisin uusia mahdollisuuksia taas. Voisin tehdä gradun
loppuun, muuttaa takaisin edelliselle asuinpaikkakunnalle ja hakea
uutta työtä (tosi helppo juttu!). Eli sinänsä ei olisi maailmanloppu
jos jatkoa ei tulisikaan.
Juttelin eilen äidin kanssa puhelimessa. Se pelkää, että mä eristäydyn
muusta maailmasta, kun vaan olen kotona kaiken vapaa-ajan. Onhan siinä
tietysti se vaara, mutta itse en pelkää sitä tässä vaiheessa. Miksi
parisuhteessa elävä ihminen saa olla viikonloput kotona, mutta sinkku
ei saa? Onko siihen joku pätevä syy? Pitäisikö sinkkujen olla aina
iltaisin ihmisten ilmoilla etsimässä seuraa? Parisuhteessa elävän pitää
olla kotona piilossa, ettei vaan huomaa mistä herkuista jää paitsi?
Ihmettelin muuten tänään kun olin lounaalla ja samaan lounasravintolaan
tuli poliiseja syömään, kun heti alkoi sydän väpättää. Olen
ilmiselvästi heikkona "vahvoihin" miehiin. Haluaisin sellaisen suhteen,
jossa voisin tuntea olevani turvassa, ja mies pitäisi musta huolta. Mun
ei tarttis olla se vahvempi osapuoli, eikä tarttis aina vaan jaksaa
olla reipas. Saisin välillä vaan heittäytyä heikoksi ja olla ihan vaan
vaikka nainen. Tällaista ei edellisessä suhteessa voinut tehdä. Nyt
tekis mieli jo vähän olla neiti taas.
keskiviikko, 26. heinäkuu 2006
Kommentit